Vuosituhannen vaihtuminen oli minulle erittäin merkityksellinen. Se potkaisi minussa suuren halun aloittaa maalaamaan ajatuksiani pensselin kautta tauksi.

Piirrellyt olen jo poikasesta lähtien ja taisin olla seitsämän vuotias kun synnyinkodissani Pelkosenniemen Suvannon kylässä piirtelin isäni "kiusaksi" sanomalehtien valkoisille reunoille. Kuitenkin vasta lähempänä viiden kympin pyykkiä, rohkenin toden teolla ottaa siveltimen käteeni ja viedä kaikki ajatukseni ja mielikuvani tauluksi.

Aivan yhden yön oivallus tai niin sanottu ahaa-elämys ei tämä taiteilijaksi ryhtyminen ollut. Vaikka kiinnostukseni on aina liikkunut piirtämisen ja maalaamisen maailmassa, tuli tuo into ja tarvittava rohkeus vasta juuri tuolloin milleeniumin aikoihin.

Kuljin Helsingissä aikaisempina vuosinani tyttärissä ja siellä katuja kulkiessani, totesin tuon seudun pohjosen pojalle liian kolkoksi kyläksi. Osasin silti kääntää tuon tunteen sinisiksi ajatuksiksi sekä pääsin mielikuvissani taas takaisin pohjoiseen. Tunsin ettei tuo etelän elämä ole minua varten ja palasin synnyinseudulleni.

Alkuun tallentelin mielikuvia sekä ideoita lyijykynillä sekä pastelliväreillä ja vuosituhannen vaihteessa alkoi mahdoton vimma aloittaa öljyvärityöt. Alkutaipaleella alkoin sellainen rähinä pensselin varressa että välillä aivan itsellänikin hirvitti. Tauluja tuli ja ajatus lensi kahdenkymmenen teoksen verran. Tähän tuotantoon kuului niin rauhallisia maisema teoksia että hieman naivistisempiakin kuvia.

Teosteni tyyli on paljon riippuvainen vuoden aikaan sillä mielestäni parasta ja tuotteliaisinta aikaa on syksy ja keski kaamos. Silloin värit leiskuu ja taulut saavat naivistisia sekä humoristisiakin piirteitä.

Mielestäni taulut pitää tehdä yksin. Se on aivan sama kuin metsällä olisi, eli yksin siellä näkee ja kuulee kaiken, mutta porukalla ei näe eikä kuule mitään.

Useissa tauluissani paljastuu hurtti huumori ja ajattelen että mielikuvitus on kuin filminauhaa mahdottoman korkealla tasolla.